Jäsenblogi: Jaksaako maisteri enää museoalalla?
23.1.2026 – MALn jäsenblogi 1/2026
MALn jäsenblogissa jäsenemme kirjoittavat ajankohtaisista havainnoistaan ja ajatuksistaan työelämästä. Vuoden 2026 ensimmäisessä jäsenblogissa kirjoittaja pohtii museoammattilaisuutta ja sen merkitystä museoalalle:
Museoalalla irtisanomiset ovat olleet harvinaisia. Rajut irtisanomiset ovat yllätys alalla, jossa ollaan totuttu olemaan pitkään ja jossa töitä tehdään “kutsumusammatissa”. Kun ajat ja tavat ovat 30 vuodessa muuttuneet, onko myös “museotyöläisyys” muuttunut?
Työelämä on muuttunut viime vuosikymmeninä
Kun syksyllä 1987 aloitin museourani, aloitin sen perusasioiden parissa: keitin kahvia, hain postia ja mittasin, kuvasin ja luetteloin pääkirjaan (!) museoesineitä. Minua ei haitannut keittää kahvia vanhemmille työtovereille, tai laittaa saappaat jalkaan ja kiertää jakelemassa postia museon eri toimipisteisiin tai lakaista sisäänkäynnin rappusia lumesta. Tein mitä pyydettiin, uusimpana tulokkaana, kyselemättä.
Minua ei haitannut luetteloida esineitä puolilämpimässä varastossa sormet kohmeessa tai kumartua taskulampun varassa pimeään ja kosteaan kellariin. Eikä haitannut viettää päivää hautausmaalla vanhoja hautakiviä inventoiden, pienessä tihkusateessa ja tuulessa. Viihdyin ja opin.
Oi aikoja oi tapoja!
Muistan ajan – ja museotyön - ennen kännyköitä ja tietokoneita. Aivan, ennen mitään sähköisiä tiedontallennusvälineitä! Kenttätyössä riitti omat silmät, lyijykynä, vihko ja kamera, viimeksi mainittukin vanhanaikaista analogista mallia. Ajan kulkukin katsottiin rannekellosta. Tapaamiset ja kokoukset sovittiin etukäteen ja sovituista ajoista pidettiin kiinni – ei “viestitelty hoodeilla” kuten nykyään. Oi aikoja oi tapoja!
Onko "museotyöläisyys" muuttunut ajan ja tapojen mukana?
Museotyön perusta määritellään Museolaissa (314/2019). Siinä museotoiminnan tarkoitukseksi määritellään “kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä taiteen tallentaminen ja säilyttäminen, aineistoja ja muita sisältöjä koskevan tutkimuksen edistäminen ja hyödyntäminen, aineistojen ja tiedon saatavuuden, saavutettavuuden ja käytön edistäminen, kulttuuri- ja luonnonperinnön sekä taiteen esittäminen ja elämysten tarjoaminen sekä yleisötyö, vuorovaikutus sekä opetuksen ja kasvatuksen edistäminen.” Tämän me tiedämme mutta muistammeko tämän kaiken jokapäiväisessä, nykyisessä työssämme?
Museoiden yleisö, joita myös asiakkaiksi kutsutaan, on kasvanut viime vuosikymmeninä valtavasti. Tai ainakin kävijämäärät museoissa. Museotilasto.fi mukaan vuoden 1995 (jolloin minä aloitin ensimmäisessä museovirassani) kävijämäärästä 2 692 391 on noustu vuoden 2024 ennätyslukemiin 8 451 369, eikä vähiten Museokortin suuren suosion vuoksi.
Kun ajat ja tavat ovat 30 vuodessa muuttuneet, onko myös “museotyöläisyys” muuttunut?
Samaista Museotilastoa selatessani kiinnostuin tarkastelemaan museoiden henkilökunnan määrää ja laatua, erityisesti oman virkaurani ajallisissa puitteissa. Kun ajat ja tavat ovat 30 vuodessa muuttuneet, onko myös “museotyöläisyys” muuttunut?
Vuonna 1995 museoissa työskenteli yhteensä 1196 vakinaista työntekijää, joista museoammatillisesti koulutettuja oli 631 (53%). Vuonna 2024 vakituisia oli 2105 joista museoammatillisia oli 1297 (62%). Työntekijöiden määrä museossa on suurin piirtein kaksinkertaistunut samalla kun kävijöiden määrä on lähes triplaantunut. Näkyykö se museotyöläisen arjessa?
Kalle Kallion vuosina 2003/2008/2013/2018/2024 ansiokkaasti tekemät Museoväki-tutkimukset paljastavat mielenkiintoisia asioita. Kysymys - ja saadut vastaukset - esimerkiksi museoammattilaisten pääaineista kertoo, että taidehistorian osuus pääaineena on vähentynyt 31% lukemasta prosenttiin 19% ja kansatieteen/ etnologiankin osuus 21%:sta 12%:iin! Muut kuin ns. museoaineet ovatkin nostattaneet suosiotaan alan työntekijöiden koulutustaustassa. Näkyykö se museotyössä?
Museoalasta on tullut monimuotoisempi, museoissa työskentelee yhä useampi jonka koulutustausta on perinteisiä museoaineita laveampaa. Varsinkin viestinnän ja markkinoinnin osaajia työskentelee museoissa koko ajan enemmän. Myös ICT- ja media ovat haukanneet osan (ja koko ajan enemmän) museoiden sekä palkkakuluista että ostopalvelumenoista.
Museoalasta on tullut monimuotoisempi, museoissa työskentelee yhä useampi jonka koulutustausta on perinteisiä museoaineita laveampaa.
Koko ajan on kiire. Mihin?
Muistelen (kaiholla) aikaa jolloin museoissa tehtiin ns. perustyötä. Luetteloitiin esineitä, järjestettiin kokoelmia ja arkistoja ja tehtiin tutkimukseen pohjautuvia näyttelyitä. Opastettiin näyttelyitä, vierailtiin kouluissa ja oppilaitoksissa, kierreltiin maakunnissa antamassa asiantuntija-apua ja vierailtiin kollegojen luona saamassa vinkkejä ja ideoita omaan työhön. Nyt istutaan tietokoneiden ääressä luomassa toinen toistaan hienompia kuvallisia dokumentteja tai nenä kiinni älypuhelimessa kuvia napsien ja edelleen lähettäen. Kirjatkin omaksutaan kuulokkeiden tai kaiuttimien kautta tehokkaasti autolla ajaessa tai juoksulenkin lomassa. Ja koko ajan on kiire. Mihin?
Museotyössä on se hieno puoli, että ne objektit, joiden eteen me työtä teemme, eivät ihan heti katoa. Museoesineet on tarkoitus tallettaa, säilyttää pysyvästi. Tulevaisuuden sukupolville säilytettäväksi tarkoitetut esineet ja asiat vaativat tarkkuutta ja huolellisuutta - ja kärsivällisyyttä. Kokoelmatyössä vaaditaan pitkäjännitteisyyttä ja ajan tajua. Valitettavasti työn vaatima vastuu painaa ja moni uupuu loputtomalta tuntuvan työsarkansa alle.
Kun toisessa päässä painaa vastuu (ja valta) säilyttää kulttuuriomaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla ja toisessa päässä pitää reagoida tämän hetkisen maailman nopeatempoiseen “kaikki tässä ja nyt” -elämään ja nopeasti vaihtuviin tilanteisiin, maailmanpoliittisiin tapahtumiin ja alati muuttuviin trendeihin, on ristiriita valmis. Kun museoissa eletään pitkissä ajanjaksoissa ja kuntatalous hötkyilee vuosikvartaaleissa tai rimpuilee vaalikausittain, voi olla varma että ymmärrys ei aina kohtaa.
Kun museoissa eletään pitkissä ajanjaksoissa ja kuntatalous hötkyilee vuosikvartaaleissa tai rimpuilee vaalikausittain, voi olla varma että ymmärrys ei aina kohtaa.
Viime vuoden lopussa saimme lukea ja kuulla mediasta hälyttäviä uutisia monen museon YT-neuvottelujen tuloksista. ”Arkkitehtuuri- ja designmuseo irtisanoo työntekijöitä, vaikka käynnissä on iso museohanke”, ”Suuria muutoksia Tampereen sivistyspalveluiden johdossa”, ”Museo, jonka henkilökunta katosi – kiistely johtaja uudistaa helsinkiläistä Amos Rex -taidemuseota räväköin keinoin”. Mitä ihmettä?
Museoalalla irtisanomiset ovat olleet harvinaisia. Rajut irtisanomiset ovat yllätys alalla jossa ollaan totuttu olemaan pitkään ja jossa töitä tehdään “kutsumusammatissa”.
Rajut irtisanomiset ovat yllätys alalla, jossa ollaan totuttu olemaan pitkään
Ihmetystä – ja keskustelua – herättävät erityisesti Tampereen taidemuseon ja Arkkitehtuuri- ja designmuseon tapaukset, museot, joissa kummassakin on alkamassa mittavat uudisrakennushankkeet ja työtä luulisi olevan enemmän kuin koskaan. Raju luuta iskee nyt myös johtajiin ja päälliköihin, määräaikaisista työntekijöistä tai eläkeikää lähestyvistä puhumattakaan.
Museoalalla edellisten esimerkkien kaltaiset irtisanomiset ovat olleet harvinaisia, varsinkin kunnallisten museoiden työpaikkojen on mielletty olevat lähes “ikuisia”. Itsekin kuulun siihen sukupolveen, joka on jo neljättäkymmenettä vuotta lähes samoissa töissä, paikkakuntaa vain välillä vaihtaen. Nuorempi polvi sitä vastoin vaihtaa sujuvasti asuinpaikkakunnan lisäksi jopa ammattia - eikä näe siinä mitään ongelmaa.
Helsingin ja Tampereen YT:t ja irtisanomiset ovat herättäneet kauhua museoalan ammattilaisten joukossa. Some kuohuu ja viestiketjut laajenevat, kun kukin pelkää omaa kohtaloaan. Rajut irtisanomiset ovat yllätys alalla jossa ollaan totuttu olemaan pitkään ja jossa töitä tehdään “kutsumusammatissa”. Museotyö on monelle enemmän kuin työ, se on myös osa vapaa-aikaa ja työhön kohdistuvat odotukset ja muutokset iskevät ihmisiin tavallista kovemmin. Irtisanominen tai edes sen uhka koetaan henkilökohtaisena loukkauksena kun työ on iso osa ihmisen identiteettiä, jopa persoonallisuutta. Itsekin taidan kuulua tähän joukkoon, myönnän.
Suomen noin 150 ammatillisesti hoidetussa museossa on valtaisat määrät aineistoja, esineitä, taideteoksia, arkistoja, kuvia ja nauhoitteita, jotka vaativat hoitoa ja huoltoa ja jotka odottavat esilletuloa ja yleisöä. Esineet kertovat menneisyydestämme ja ovat osa identiteettiämme, taideteokset puolestaan puhuttavat eri tavoin, avaavat asioita ja auttavat ymmärtämään ympäröivää maailmaamme. Tunteistakin on kyse.
Museoalan ammattilaiset ovat aiempaa uupuneempia. Onko kyse pelkästään työn määrästä vai tavasta tehdä työtä?
Kalle Kallion Museoväki-tutkimuksesta vuodelta 2024 voi lukea, että museoalan ammattilaiset ovat aiempaa uupuneempia. Onko kyse pelkästään työn määrästä vai tavasta tehdä työtä. Vai siitä, että yhä pienempi joukko vastaa yhä suuremmasta (alati karttuvasta) aineellisen kulttuuriperinnön massasta yhä vaativammissa ja nopeatempoisimmissa olosuhteissa. Eikä tarvitse edes mainita alati kasvavia sosiaalisen median paineita saatikka irtisanomisen pelkoa. Löytyisikö tästä syy-yhteys siihen miksi museotyöntekijät voivat nykyään huonommin eikä ala houkuttele opiskelijoita entiseen malliin?
Kirjoittaja: Taina Myllyharju, museointendentti, FM, museotyössä vuodesta 1987 alkaen. Kuva: Taina Myllyharju.
* * * *
Kirjoitus kuuluu MALn jäsenblogi -sarjaan. Blogikirjoitukset ovat itsenäisiä tekstejä eivätkä täten edusta MALn virallista näkemystä tai kantaa.
Haluatko sinä kirjoittaa Jäsenblogiin? Lue lisää täältä.
Ajankohtaista
Kulttuurista leikkaamalla ei pelasteta Suomen taloutta
Valtiovarainministeriö on julkaissut ehdotuksensa valtiontalouden kehyksiksi vuosille 2025–2028. Kulttuurin ja taiteen määrärahat ovat jälleen leikkausten kohteina. Kaavailtujen leikkausten osuus on valtion kokonaisbudjetissa marginaalinen, mutta niiden merkitys alan kasvulle, työllisyydelle ja saavutettavuudelle on puolestaan valtava.
Neuvottelut Kansallisgallerian työehtosopimuksesta alkoivat 28.2.
Kansallisgallerian työehtosopimus on voimassa 31. maaliskuuta saakka. Sopimuksen piiriin kuuluu noin 300 Kiasmassa, Ateneumissa ja Sinebrychoffin taidemuseossa työskentelevää henkilöä.
Kansallisgallerian työehtosopimuksesta neuvotellaan helmi–maaliskuussa.
Helmikuun uutiskirje julkaistu!
Helmikuun jäsentiedote on lähetetty jäsenille sähköpostiin 23.2. Olethan saanut omasi? Aiheina muun muassa uudet jäsenedut eli MALn jäsenaamut ja työhyvinvointia tukeva palvelu eli lainattava äänenvahvistin.
Suomi tarvitsee antiikintutkimustaan
MAL:n hallituksen jäsen Uula Neitola avaa kirjoituksessaan antiikintutkimuksen merkitystä ja asemaa tieteenalana Suomessa – sekä syitä sille, miksi antiikin kulttuuriperinnön tutkimusta ja opetusta on uhannut alasajo useissa suomalaisissa yliopistoissa. Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ry asettuu tukemaan Antiikintutkimuksen verkoston ja Helsingin yliopiston antiikintutkimuksen opiskelijoiden ainejärjestö Symposion ry:n tavoitetta säilyttää antiikin materiaalisen kulttuurin opetus Suomessa.
Lausuntomme hallituksen esitykseen työttömyysturvalain muuttamisesta
Ansiopäiväraha on tarkoitettu väliaikaiseksi taloudelliseksi tueksi työnhakijan työttömyysjaksoille. Museo- ja kulttuuriperintöalalla, kuten niin monella naisvaltaisella alalla, palkkataso on matala. Palkasta ei pysty säästämään eikä siten varautumaan mahdollisiin työelämäkatkoksiin. Työttömyysturva on nimenomaan turva työttömyyden ajalle.
Lausuntomme vientivetoista työmarkkinamallia ja sovittelujärjestelmän kehittämistä koskeviin hallitusohjelmakirjauksiin
Jos maan hallitus vahvistaa lain vientivetoisesta työmarkkinamallista, palkkaerojen kaventaminen ja
poistaminen tulee jatkossa mahdottomaksi julkisella sektorilla ja myös yksityisen sektorin
alipalkatuilla aloilla.
MAL on mukana Akavan vastatoimissa
MAL on Akavan Erityisalojen jäsenenä mukana keskusjärjestö Akavan ulosmarsseissa 6.2.2024 Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Ulosmarsseilla vaadimme maan hallitusta palaamaan suomalaiselle neuvottelujen tielle ja etsimään tasapainoisempia vaihtoehtoja työelämäheikennyksille.
Mielipidekirjoituksemme Keskisuomalaiseen: Kuntatalous ei pelastu kulttuuria leikkaamalla
Kulttuuri-, museo- ja kirjastopalvelut ovat tärkeitä kaupunkilaisten hyvinvointia ja osallistumista edistäviä palveluja, joista leikkaaminen on lyhytnäköistä eikä pelasta vaikeaan tilanteeseen ajautunutta kuntataloutta.
Lausuntomme aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttamisesitykseen
Voimassa olevaan museopoliittiseen ohjelmaan on kirjattu, että museotyö on moniammatillista ja vahvasti verkottunutta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Museoalan vahvuutena nähdään työntekijöiden korkea osaamisen taso, johon näyttelytoiminnan, kokoelmatyön, yleisötyön sekä tieto- ja asiantuntijapalveluiden laatu perustuu ja tätä osaamista halutaan ylläpitää ja kehittää.
- « Edellinen
- 1
- …
- 6
- 7
- 8
- 9
- 10
- …
- 29
- Seuraava »