Jäsenblogi: Museoalan tulevaisuus megatrendien valossa
30.4.2026 – MALn jäsenblogi 2/2026
MALn jäsenblogissa jäsenemme kirjoittavat ajankohtaisista havainnoistaan ja ajatuksistaan työelämästä. Vuoden 2026 toisessa jäsenblogissa kirjoittaja pohtii museoalan tulevaisuutta megatrendien valossa:
Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto SITRA julkisti alkuvuodesta vuoden 2026 megatrendit. Verkossakin julkaistussa Megatrendit 2026 -selvityksen mukaan meidän on Suomessa reagoitava ja varauduttava etenkin neljään eri kehityskulkuun. Blogissa omia ajatuksiani esitettyihin kehityskulkuihin.
Megatrendit 2026 ja museoala
Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto SITRA julkisti alkuvuodesta vuoden 2026 megatrendit. Minulla oli mahdollisuus osallistua yhteen lukuisista kisakatsomoista Rauman merimuseossa ja keskustella kuulemastani kollegojen kanssa heti tuoreeltaan. Esityksen jälkeen meitä raumalaisia puhututti aina ajankohtaisten ympäristökysymysten lisäksi erityisesti väestörakenteen muutokset ja sen vaikutukset meihin museoissa.
Museoissa ei eletä enää lintukodossa eikä puhuta suojatyöpaikoista vaan reagoidaan ympäröivään todellisuuteen siinä missä muutkin toimijat.
Huoli on kova ja todellinen ja vauhti totisesti kiihtyy, muuallakin kuin Matin ja Tepon hittibiisissä. Museoissa ei eletä enää lintukodossa eikä puhuta suojatyöpaikoista vaan reagoidaan ympäröivään todellisuuteen siinä missä muutkin toimijat. Pakkohan se on. Verkossakin julkaistussa Megatrendit 2026 -selvityksen mukaan meidän on Suomessa reagoitava ja varauduttava etenkin neljään eri kehityskulkuun, joista tässä omia ajatuksiani.
Suuntana pitkäikäisten yhteiskunta
Sitran mukaan tarvitaan ylisukupolvista oikeudenmukaisuutta, aktiiviseen vanhuuteen ja sukupolvien väliseen yhteiseloon panostamista sekä monimuotoisuuden näkemistä voimavarana.
Oman museourani alkuvuosina ja museolehtorina toimiessani muistan kuinka painotettiin lasten ja nuorten (tulevaisuuden museokävijöiden) kanssa toimimista. Museopedagogia oli opaskierrosten ja työpajojen suunnittelemista ja toteuttamista niillä resursseilla mitä oli saatavilla. Nyt puhutaan yleisötyöstä, jota kohdennetaan kaikkiin ikäluokkiin ja erityisryhmiin. Muistan kuinka vitsailimme Salon Veturitallin alkuaikoina hard core -opaskierrosten järjestämisestä ja rooliasuihin pukeutumisestä. Ja mitä tehdään tänään: queer-opastukset ja vaikkapa tampereenkieliset taidemuseokierrokset ovat jo arkipäivää! Tai että työtovereina on tänä päivänä maahanmuuttajia, muunsukupuolisia ja kaikenlaisten vähemmistökulttuurien edustajia. Ja hyvä niin.
Muistan kuinka vitsailimme Salon Veturitallin alkuaikoina hard core -opaskierrosten järjestämisestä ja rooliasuihin pukeutumisestä. Ja mitä tehdään tänään: queer-opastukset ja vaikkapa tampereenkieliset taidemuseokierrokset ovat jo arkipäivää!
Olemme avarakatseisia, suvaitsevaisia ja kaikin tavoin avoimia ja oppivaisia. Iso haaste meillä kaikilla tulee olemaan - ja kaikilla sektoreilla - ikäihmisten kasvava (ja vaativa) joukko. Aktiiviset ikäihmiset ovat tottuneita kulttuurin kuluttajia ja vaativia asiakkaita. Lisäksi iän tuomat fyysiset haasteet asettavat myös meille museoille paineita lisätä valaistusta, suurentaa näyttelytekstejä ja tehdä tiloista kaikin tavoin saavutettavampia. Haasteet ovat suuria myös taloudellisesti: ajatelkaapa vain vaikka maailmanperintökohde Vanhan Rauman katuja ja museorakennuksia, joihin ei ihan helposti lisäillä luiskia, hissejä tai nostimia. Mutta eipä niitä näy Venetsian kaduillakaan!
Muutaman kollegan kanssa visioimme jo vuosia sitten eläköityvämme arvokkaasti ja perustavamme täyden palvelun vanhainkodin, jossa niin sanotut saavutetut edut ja tutut tavat säilyisivät. Suunnittelimme tyylikästä hoivakotia fine dining -tasoisine keittiöineen ja hauskoine iltamineen. Mietimme jo kuinka invataksi kuljettaisi meitä eläkeelle siirtyneitä museonjohtajia näyttelyiden avajaistilaisuuksista toisiin, kuohuviinilasinpidike rollaattorissa tiukasti kiinni!
Suunnittelimme tyylikästä hoivakotia fine dining -tasoisine keittiöineen ja hauskoine iltamineen. Mietimme jo kuinka invataksi kuljettaisi meitä eläkkeelle siirtyneitä museonjohtajia näyttelyiden avajaistilaisuuksista toisiin, kuohuviinilasinpidike rollaattorissa tiukasti kiinni!
Maailmanjärjestyksen murros mittaa demokratian voiman
Demokratia vaatii nyt sitoutumista sen puolustamiseen ja uudistamiseen. Mahdollisuuksia löytyy muun muassa demokratiainnovaatioista ja kestävien informaatioympäristöjen rakentamisesta. Ihminen on sosiaalinen eläin ja haluaa vaikuttaa omiin elinoloihinsa. Osallistumisesta ja osallistamisesta on tehty nykymaailmassa yhä yleisempää ja aina vaan helpompaa. On itsetuntoa kohottavaa olla mukana vaikuttamassa asioihin, jotka kokee itselle tärkeäksi. On kuitenkin haastavaa olla kehityksessä mukana, omaksua uudet vaikutusmahdollisuudet, kanavat ja tavat ilman apua tai että se vie mennessään kuin Liisan kaninkoloon.
Demokratialla on myös kääntöpuolensa. Digitaalinen maailma ja helpot kanavat mahdollistavat välittömän vaikuttamisen, myös negatiivisessa mielessä. Pieniinkiin asioihin puututaan helposti, sanoitetaan asiat huolimattomasti ja aikaansaadaan iso haloo ja mielipaha. Hitaalla ja mietityllä viestimisellä on ollut puolensa, asiat ovat olleet harkittuja eikä suusta ole voinut päästää mitä tahansa - on ollut aikaa reagoida.
Keskustelin äskettäin (yliopisto)koulumaailman edustajan kanssa, joka kertoi nykyopiskelijoissa huomatun yleistyvän piirteen: kielikellot ovat palanneet kouluihin! Pienistäkin asioista mennään välittömästi antamaan palautetta korkeimmalle mahdollisimmalle taholle organisaatiossa, oli sitten kyse opetuksen tasosta tai siitä että opetushenkilöstöä on nähty paikallisessa ravintolassa - vapaa-ajallaan! Myös kielenkäytöstä, puheen sävystä tai vääristä termeistä tullaan kerkeästi huomauttelemaan. Opettaja tai esimies ei enää nauti “lähes jumalan asemasta” tai edes jonkinasteisesta kunnioituksesta. Resilienssi puuttuu?
Johtaako tämä kaikki äärimmäiseen varovaisuuteen, sensurointiin ja lopulta rohkeuden puutteeseen ja luovuuden vähenemiseen? Missä ovat tulevaisuuden hätkähdyttäjät: ARS, Metaxis tai Marko Suomen pitsipenis-näyttelyt, jos ei palautteen pelossa enää uskalleta kokeilla?
Ympäristökriisi pakottaa sopeutumaan ja uudistumaan
On lisättävä - eikä heikennettävä - luonnon elinvoimaa. On myös sopeuduttava siihen mitä on jo tapahtunut. Kiertotalous ja kierrättäminen on meille museoissa jo arkipäivää. Lajittelemme sujuvasti jätteet eri lokeroihinsa ja jäteastioihin myös museoissa. Näyttelyrakenteet tehdään kierrätysmateriaaleista ja hankitaan, jos mahdollista, valmiiksi käytettyinä. Tässä me olemme museoalalla aika hyviä! Eikä ehkä vähiten sen vuoksi että määrärahat useimmissa museoissa ovat sangen rajalliset. On pakko käyttää vanhaa ja keksiä miten nyhjätä lähes tyhjästä.
Myös luonnossa tapahtuvat muutokset saavat usein museoissa huomion näyttelyissä, niin luonnon-, kulttuuri- kuin taidemuseoissakin. Kuvilla, esineillä ja dokumenteilla kerrotaan tarinoita laajoille yleisölle, kasvatetaan ja opetetaan koko ajan. Historia opettaa. Monissa museoissa on myös hiljennetty tahtia, pidennetty näyttelyaikoja ja kevennetty kuormaa.
Kuka olisi vielä pari vuosikymmentä sitten kuvitellut ajavansa sähköpyörällä tai sähköautolla töihin?
Museorakennusten ja näyttelyiden energiankulutusta ja hiilijalanjälkeä seurataan ja uusia keinoja kehitetään kaikilla rintamilla. Kuka olisi vielä pari vuosikymmentä sitten kuvitellut ajavansa sähköpyörällä tai sähköautolla töihin?
Tekoäly mullistaa yhteiskunnan perustaa
Voimme muun muassa parantaa tuottavuutta ja tuoda kilpailuetua, mutta tekoälyn käyttöönotto on tehtävä vastuullisesti ja näkemyksellisesti.
Tekoäly on tullut lähes huomaamatta jokapäiväiseen työpäivään. Pikavauhtia. Tiedonhaussa ja käännöstöissä apu on jo arkipäivää ja onhan se nyt kätevää! Itseäni nauratti taannoin koulutustilaisuuden vetäjän suunnaton into antaa kaikki palaverimuistiot tekoälyn hoidettavaksi tai tutkimusaineiston vertailut ja yhteenvedot koostettavaksi tuosta noin vaan. Varsinkin kun, ainakin käännöksiä tehdessäni olen huomannut (vielä kouluttamattoman) tekoälyn olevan tuiki tietämätön ainakin suomalaisten etunimien sukupuolisuudesta. Saatikka että tekoäly ymmärtäisi kirjoitettua raumankielistä tekstiä!
Olen itse science fictionin suuri ystävä ja Star Trekin maailma on minulle unelmieni täyttymys ja malli tulevaisuudelle. Tekisin mielelläni tulevaisuuden museotyötä USS Enterpricen kaltaisella aluksella, jossa työtehtävä on juuri sinulle räätälöity juuri siinä missä olet parhaimmillasi ja osaavin.
Tekisin mielelläni tulevaisuuden museotyötä USS Enterpricen kaltaisella aluksella jossa työtehtävä on juuri sinulle räätälöity juuri siinä missä olet parhaimmillasi ja osaavin.
Menisin rohkeasti sinne missä ei ole kukaan vielä käynyt ja tutkisin käymättömiä korpimaita mitä parhaimmassa seurassa mitä hienoimmilla apuvälineillä. Silti, ainakin sarjaa pitkään seuranneena, ensimmäinen kontakti on aina niin sanotusti inhimillinen, face to face eikä siinä paljon tekoäly auta.
Hienoin koskaan näkemäni jakso lienee Star Trek The Next Generation: Darmok (Season 5, Episode 2), jossa toiseen kulttuuriin tutustuminen käydään kokonaan vertauskuvin, joita kenen tahansa vieraan on vaikea ymmärtää. Jakso käy hyvin oppitunnista myös ihmisten väliseen kommunikaatioon, ihan vaikka meillä täällä Suomessa.
Kirjoittaja: Taina Myllyharju, museointendentti, FM, tulevaisuudentutkija, Rauman taidemuseo.
* * * *
Kirjoitus kuuluu MALn jäsenblogi -sarjaan. Blogikirjoitukset ovat itsenäisiä tekstejä eivätkä täten edusta MALn virallista näkemystä tai kantaa.
Haluatko sinä kirjoittaa Jäsenblogiin? Lue lisää täältä.
Ajankohtaista
Akavan Erityisalat: Veikkaustuottojen pudotus kompensoitava; ei herätetä aktiivimallia
Budjettiriihessä leikkausuhan alla on kansalaisten hyvinvointia edistävä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotyö, jota tulisi rahoittaa pelituottojen sijaan budjettivaroin. Akavan Erityisalat toivoo, että rahapelien ja yleishyödyllisten palvelujen kytkös purettaisiin.
Koronakevät museoammattilaisen näkökulmasta – kooste kyselytutkimuksesta
Onnistunutta etätyöskentelyä, epävarmuutta tulevasta sekä töiden loppumista seinään. MAL toteutti museoammattilaisille kyselyn koronakevään kokemuksista. MAL:n toiminnanjohtaja Katariina Mäkelä kokosi yhteen kyselytutkimuksen tärkeimmät havainnot.
Korona vähensi museoalan kesätöitä
Museot ovat toipumassa koronasta poikkeusjärjestelyin. Kevään sulku ja leikkautuneet lipputuotot näkyvät nyt varovaisuutena palkata kesätyöntekijöitä. Museoalan ammattiliitto seuraa vuosittain museoalan kesätyömarkkinoita.
Museoiden ja museoammattilaisten hätä on kuultu
Olemme Museoalan ammattiliitossa tyytyväisiä, että valtioneuvosto esittää lisätalousarviossaan (8.4.) huomattavaa kriisirahoitusta kulttuurialalle. Haluamme luottaa siihen, että päättäjät kohdentavat lisärahoituksen täysimääräisenä museoille.
Museoalan ammattiliitto, Suomen museoliitto ja Akavan Erityisalat: Museot tarvitsevat kriisirahoitusta
Museoala tarvitsee kriisirahoitusta selviytyäkseen lippu- ja myyntitulojen menetyksestä. Museorakennukset suljettiin yleisöltä koronakriisin vuoksi. Tämä ei saa estää museotyön jatkumista, sanovat MAL, Suomen museoliitto ja Akavan Erityisalat kehysriihikannanotossaan.
Keräämme tietoa poikkeusolojen vaikutuksista museoammattilaisten työhön
Keräämme museoalan ammattilaisten kokemuksia koronaviruksen vaikutuksesta alallamme. Kerro meille miten pandemiatilanne on vaikuttanut työhösi. Kokemuksia hyödynnetään Museoalan ammattiliiton edunvalvonnassa.
Myös museoalan ammattilaiset kovilla koronavirustilanteen takia
Olemme keskellä ennennäkemätöntä poikkeustilannetta – pandemiaa, joka vaikuttaa ihmisiin ja yhteiskuntaan äärettömän paljon. Huoli ihmisten terveydestä on meillä kaikilla ensisijainen, mutta taustalla painaa huoli toimeentulosta ja sitä kautta hyvinvoinnista ja terveydestä.
- « Edellinen
- 1
- …
- 28
- 29
- 30