Kylmää kyytiä kulttuurille – rahapelituottojen vähenemisen vaikutukset taiteen ja kulttuurin valtionrahoitukseen

Opetus- ja kulttuuriministeriö linjasi rahapelitoiminnasta rahoitusta saavien edunsaajien valtionrahoituksen leikkauslistat ensi vuodelle. Taiteeseen ja kulttuuriin osoitetut varat vähenevät 18,4 miljoonalla eurolla. Summa on pieni valtion budjetin mittakaavassa, mutta määräänsä isompi kulttuurialalla. Voikin pohtia mitä asioita priorisoidaan ja mihin halutaan poliittisesti käyttää yhteisiä verovaroja, kun kytkökset Veikkauksen tuottoihin katkaistaan ja panostukset peliongelmien ehkäisemiseksi paranevat.

Veikkausvoittovarojen aikaisempi vuosittainen kasvu on tuonut valheellistakin turvaa kulttuurialalle, kun samanaikaisesti budjettivaroista on kulttuurin osuutta voitu leikata. Veikkauksen tuotoilla on tuettu vuosia sellaisia aloja, joiden elinvoiman tulisi olla turvattu valtion budjetissa, ei rahapelaamisessa. Järjestelmän eettisyys on onneksi tarkastelun alla.

Tyrmäävä leikkauslista

Veikkaus Oy:n tulos laski 34 prosenttia koronavuonna 2020. Koronan myötä Veikkauksen tuotot ovat vähentyneet rajummin kuin ilman epidemiaa. Veikkausvoittovarojen menetystä kompensoidaan vuoteen 2023 saakka, mutta vuodelle 2024 ja sen jälkeen ei ole kirjauksia kompensaatioista. Rahapelituottojen osuus valtion rahoituksesta taiteeseen ja kulttuuriin oli ennen tulosromahdusta yli 50 prosenttia. Rahapelien voittovaroista rahoitusta saavien rahoituksen leikkaukset ovat vuonna 2023 verrattuna vuoteen 2020 (TA) 32,6 miljoonaa euroa (ja vuonna 2022 leikkausta 18,4 miljoonaa).

Valtion budjettikehyksen puolelta rahoitettavia lakisääteisiä kohteita ovat esim. Museoviraston toimintamenot ja museoiden ja taiteen perusopetusta antavien oppilaitosten valtionosuudet, näyttelypalkkiot ja Kansallisgallerian kokoelman (kansalliskokoelma) kartuttaminen. Rahapelitoiminnan leikkaukset eivät koske rahoituslain mukaisia valtionosuuksia ja avustuksia museoille, mikä on museoiden näkökulmasta lohdullista.

Leikkauksia ei ole tehty juustohöylällä kaikilta saajilta, vaan kohteita on tarkasteltu erikseen. Esimerkiksi yleinen 15 prosentin leikkaus koskee mm. avustuksia valtakunnallisille museo- ja perinnealan järjestöille, rakennustaiteen ja muotoilun edistämiseen, kuntien ja alueellisen kulttuuritoiminnan kehittämiseen sekä eräille erikoismuseoille. Lisäksi 5 prosentin leikkaus Kansallisgallerialle, 10 prosentin leikkaus avustuksiin museoille ja kulttuuriperintöhankkeisiin, 11 prosentin leikkaus kansainvälisten kulttuuriperintösopimusten toimeenpanoon. Ja 25 prosentin leikkaus avustuksista kulttuurimatkailun kehittämiseen. Kokonaan lopetetaan tuki vähälevikkiselle kirjallisuudelle ja kulttuurilehtien tilaustuki kirjastoille.

"Järkyttävät leikkaukset, totesi ministeri Kurvinen."

Järkyttävät leikkaukset, totesi ministeri Kurvinen. Hallitusviisikolta ei näillä näkymin ole tulossa enempää rahaa kulttuurille. Seuraaville vuosille on vielä tulossa kompensaatioita, mutta jatko on auki. Rahapelituottojen osuus kulttuuriin ohjatuista varoista on kasvanut vuosien saatossa ja nyt kolahtaa sekä koronan takia vähentyneet tuotot että peliongelmien ottaminen oikeasti tikun nokkaan.

Kurvinen totesikin, että kulttuurin tärkeys pitäisi nähdä ja varata määrärahat budjettiin ilman kytköstä rahapeleihin. Pelituottojen menetys on korvattava valtion budjetista. Tätä olemme me MAL:ssa myös tuoneet esiin jo useampana vuotena.

Tiedotustilaisuuteen osallistui yli 70 kulttuurialan edustajaa. Keskusteluissa korostui tyrmistys, ahdistus ja jopa raivo. Kiitosta sai tilaisuuden järjestäminen ja avoimuus ikävien asioiden kertomisessa. Huoli leikkausten vaikutuksista kulttuuritoimintojen ohella nousi niin työllisyyteen, tuleviin sukupolviin kuin sosiaalisiin vaikutuksiin yhteiskunnassa. ”Kulttuurin alas ajaminen ei lohduta peliongelmista kärsivää, veikkaan että päinvastoin” totesi yksi osallistuja tilaisuuden chat-osiossa.

Kulttuurin rahoituksessa puhutaan pienistä summista kokonaisuudessa. Kulttuuri kuitenkin tutkitusti tuottaa enemmän hyvää kuin siihen sijoitetaan. Kulttuurin kehittämisen tulisi olla prioriteetti ja siihen tarvitaan poliittista tahtoa. Löytyykö sitä?