Liukuva työaika ja työaikasaldot ovat monilla työpaikoilla keskeinen osa arkea. Niiden avulla lisätään joustavuutta ja helpotetaan työn ja muun elämän yhteensovittamista. Liukumakäytännöt ja saldojen toteutus kuitenkin vaihtelee, ja tämä voi aiheuttaa työpaikoilla tyytymättömyyttä, vaikka liukuvaan työaikaan oltaisiin sinänsä tyytyväisiä.
Teksti: Katariina Mäkelä, MAL ry. Julkaistu aiemmin Museo-lehdessä, editointi Museo-lehti / toimituspäällikkö Kirsti Ruissalo.
Museoalan työsuojeluverkosto toteutti kyselyn
Museoalan työsuojeluverkosto toteutti kesällä 2025 pulssikyselyn, jossa selvitettiin alamme liukuma- ja saldokäytäntöjä. Vastauksia kerättiin avoimesti jakamalla kyselyä Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ry:n viestintäkanavilla sekä Museopostissa. Kysely oli avoinna 30.6.–4.9.2025 ja siihen saatiin 192 vastausta.*
Kyselyyn vastanneiden kommenteista nousee esiin kolme keskeistä teemaa: joustavuuden merkitys, saldorajojen aiheuttamat ongelmat sekä epäselvä raja liukuman ja ylityön välillä.
Liukuva työaika on museoalalla normi
Vastanneista 96 prosentilla oli työpaikallaan käytössä liukuva työaika. On hyvä huomioida, että kyselyn vastaajiksi ovat todennäköisesti valikoituneet henkilöt, joiden työtehtävissä liukuva työaika on jo käytössä tai se olisi mahdollista ottaa käyttöön.
Kertyneitä saldotunteja pystyi vastausten perusteella käyttämään useimmiten (93 %) myös kokonaisina vapaapäivinä. Avoimissa vastauksissa todettiin liukuvan työajan helpottavan työn ja arjen yhteensovittamista. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat eri työpaikoilla, ja joskus niin sanottu ylimääräinen työ jää ilman korvausta. Liukuvan työajan ja ylityön erottaminen haastaakin työaikakäytännöt.
Liukuva työaika toi joustoa arkeen ja paransi hyvinvointia
“On myös ihan mahtavaa, että ei ole koskaan ns. myöhässä.”
Työaikajärjestelyillä koettiin olevan suuri merkitys jaksamiseen ja hyvinvointiin. Liukuva työaika antaa työntekijälle mahdollisuuden aloittaa päivänsä joustavasti, hoitaa asioita kesken päivän tai pitää kertyneitä tunteja kokonaisina vapaapäivinä. Erityisesti perheelliset ja kauempana työpaikalta asuvat kokivat liukuvan työajan tärkeänä arjen apuna. Monille työntekijöille liukuva työaika onkin merkittävä työhyvinvointia tukeva tekijä. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työpäivän rytmiin helpottaa arjen järjestämistä ja vähentää kuormitusta. Joustavuus näkyy myös vähentyneenä stressinä ja parempana hallinnan tunteena.
“Liukuva työaika on ehdoton etu, joka mahdollistaa muun elämän ja työelämän joustavan yhdistämisen.”
“On myös ihan mahtavaa, että ei ole koskaan ns. myöhässä.”
Useat vastaajat kokivat, että mahdollisuus säädellä työaikaa lisäsi sitoutumista työhön ja paransi työmotivaatiota. Työnantajan näkökulmasta liukuva työaika on myös vetovoimatekijä.
Saldorajat voivat johtaa pahimmillaan ”ilmaiseen” työhön
Joustavuuden rinnalla nousi esiin huoli tiukoista saldorajoista. Monilla työpaikoilla kertyville tunneille on asetettu enimmäismäärä, jonka ylittävät tunnit eivät enää kerry. Kun työtehtävät edellyttävät venymistä, rajat voivat johtaa tilanteisiin, joissa tehty työ jää ilman korvausta. (Näinhän ei saisi tapahtua!).
Saldovapaiden pitäminen ei myöskään aina ole käytännössä mahdollista. Tällöin liukuva työaika ei tue palautumista, vaan muuttuu työntekijän näkökulmasta kuormittavaksi järjestelmäksi. Työaikapankkiin voidaan sopimuksella siirtää saldokertymiä, mutta työaikapankki oli kyselyn perusteella käytössä vain 23 prosentilla, 44 prosentilla ei sitä ollut käytössä eikä 33 prosenttia osannut sanoa oliko työaikapankki käytössä.
“Saldotunteja voi kerryttää maksimi 50 tuntia. Tämän jälkeen tunteja ei kerry ja ylimenevä määrä häviää.”
“Kun saldoraja täyttyy, yli tehdyt tunnit vain leikkautuvat pois. Aika tylyltä tuntui.”
“Kertyy paljon saldoa, mutta niitä ei ehdi pitää vapaana.”
“Kertyy paljon saldoa, mutta niitä ei ehdi pitää vapaana.”
Liukumaa, lisätyötä vai ylityötä?
Yksi keskeisimmistä ongelmakohdista liittyy liukuman ja ylityön väliseen rajaan. Osa vastaajista koki, että aiemmin maksetut ylityökorvaukset ovat vähentyneet liukuvan työajan myötä. Suurin epäselvyys liittyy siihen, mikä katsotaan liukumaksi ja mikä ylityöksi. Yleinen käytäntö on, että tiettyjen kellonaikojen sisällä tehdyt lisätunnit lasketaan liukumaksi, vaikka työntekijän näkökulmasta kyse olisi selkeästä ylityöstä. Epäselvä rajanveto liukuman ja ylityön välillä heikensi luottamusta ja lisäsi tyytymättömyyttä.
“Mikä tahansa työ liukuman puitteissa menee liukumaan ja ylityötä määrätään vasta klo 19 jälkeen.”
“Lisätyön ja ylityön välinen ero on työpaikallani epäselvä.”
“Ennen ylityöt sai pitää vapaana kertoimella, nyt tehdään käytännössä ilmaista ylityötä.”
Esihenkilötyö ja yhteiset säännöt ratkaisevat
Koska liukuva työaika ei sovi kaikkiin tehtäviin, on tärkeää, että pelisäännöt ovat tasapuoliset ja läpinäkyvät. Esihenkilöiden tehtävä on varmistaa, että ohjeistus on selkeä ja että järjestelmä tukee työntekijöiden jaksamista, ei kuluta sitä.
Useat vastaajat korostavat esihenkilöiden roolia järjestelmän toimivuudessa. Selkeä ohjeistus ja avoin vuoropuhelu nähdään keskeisinä tekijöinä. Ilman yhtenäisiä käytäntöjä tulkinnat ja käytännöt voivat vaihdella. Tämä lisäsi kokemuksia epätasa-arvosta ja saattoi heikentää työyhteisön ilmapiiriä.
“Asioista olisi hyvä sopia esihenkilön ja työntekijöiden välillä yhteisesti.”
“Tuntuu, että asiaa sovelletaan välillä miten sattuu.”
Luottamus ja seuranta tasapainoon
Osa työpaikoista perustaa työajanseurannan pitkälti luottamukseen. Luottamukseen perustuva malli koettiin usein myönteisenä, mutta siihen liittyi myös riskejä. Ilman toimivaa seurantaa liiallinen kuormitus voi jäädä huomaamatta. Tässä sekä työntekijän että esihenkilön on hyvä olla ”hereillä”, työnantajan edustajalla vastuu tulee jo työaikalainkin mukaan.
“Tärkeintä on, että työt tulevat hoidettua.”
“Usein työnantaja voittaa ja työntekijä tekee enemmän töitä.”
Järjestelmä vaatii jatkuvaa arviointia
Vastaajien kokemukset osoittavat, että liukuva työaika voi parhaimmillaan tukea hyvinvointia ja työn laatua. Toisaalta epäselvästi toteutettuna se voi lisätä kuormitusta. Jotta järjestelmä palvelisi tarkoitustaan, tarvitaan sopivia saldorajoja, toimivia käytäntöjä ja todellista mahdollisuutta palautumiseen. Myös työntekijöiden toimenkuvien tulee olla realistisia. Jos tunteja kertyy jatkuvasti ja saldorajat ”paukkuvat”, on työntekijällä liikaa töitä.
“Liukuva työaika on työhyvinvoinnin kannalta tärkeä etu.”
“Ongelmat syntyvät, kun järjestelmää käytetään väärin.”
Liukumat tukevat hyvinvointia, kun ne toteutetaan reiluilla ehdoilla!
Vastauksista sai monipuolisen kuvan liukuvasta työajasta. Se nähtiin tärkeänä etuna, mutta myös järjestelmän ongelmakohdat olivat selvästi tunnistettavissa.
Joustavuus tukee työssä jaksamista vain silloin, kun:
- kertyneet tunnit voi aidosti käyttää,
- ylityön ja liukuman raja on selkeä,
- käytännöt ovat kaikille samat,
- kuormitusta seurataan aktiivisesti.
Ilman näitä edellytyksiä liukuva työaika voi muuttua työntekijälle kuormittavaksi kompromissiksi sen sijaan, että se tukisi hyvinvointia.
Liukuva työaika pähkinänkuoressa
Mitä se tarkoittaa? Liukuva työaika perustuu työnantajan ja työntekijän sopimukseen. Työntekijä voi joustavasti siirtää työpäivänsä alkua ja loppua ennalta sovituissa rajoissa.
Saldojen kertyminen: Tuntiraja voi olla esim. +40 tuntia ja alaraja -20 tuntia.
Saldovapaat: Käyttöehdot vaihtelevat, mutta yleensä kertyneitä tunteja voi pitää myös kokonaisina päivinä.
Työaikapankki: Työaikapankilla tarkoitetaan koko henkilöstä tai henkilöstöryhmää koskevaa järjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa.
Lisätyö- ja ylityö: Lisätyötä on työ, joka sijoittuu sovitun työajan ja työaikalain säännöllisen työajan enimmäismäärän väliin. Ylityötä on työ, joka ylittää työaikalain mukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän. Lisä- ja ylityön tekeminen edellyttää aina työnantajan aloitetta ja hyväksyntää.
*** Muista myös työaikalaki ja työehtosopimuksissa sovittu***
Kirjoittaja: Katariina Mäkelä on toiminnanjohtaja Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ry:ssä.
*Kysely toteutettiin anonyymisti Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ry:n webropol-lisenssillä. Kyselylinkkiä jaettiin vapaasti alan viestintäkanavilla, mutta avointen vastausten perusteella voi todeta, että vastaajina on ollut nimenomaan museoalan ammattilaisia. Toki on mahdollista, että kyselyyn on vastannut myös ei-kohderyhmään kuuluneita.
Ajankohtaista
Kesän 2024 kulttuurilippuja MALn jäsenille
MAL hankki kiintiön lippuja kesän kulttuuritapahtumiin eri puolille Suomea. Perinteiseen tapaan liput jaetaan kiinnostuneiden kesken, mutta mikäli halukkaita on enemmän, arvotaan liput kyseisestä tapahtumasta kiinnostuneiden kesken. Tänä kesänä kohteina mm. Savonlinna, Seinäjoki, Oulu, Pori, Jyväskylä, Tampere, Turku, Helsinki, Vantaa, Järvenpää, Joensuu ja Kaustinen sekä vapaavalintainen ”jokeri”. Jäsen, esitä toiveesi 13.6. mennessä.
MAL ryn vuosikokouspäätökset
Vuosikokous hyväksyi vuoden 2023 tilinpäätöksen sekä vuoden 2025 suunnitelmat. Kokouksessa valittiin myös uudet jäsenet MALn hallitukseen erovuoroisten tilalle.
Jäsenblogi: Ikäsukupuolinen sensitiivisyys museossa
MALn jäsenblogissa julkaistaan kirjoituksia, joissa pohditaan ajankohtaisia aiheita – työelämästä, alasta, ammatista. Ensimmäisessä jäsenblogissa paneudutaan ikäsukupuoliseen sensitiivisyyteen museoissa.
Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliiton sääntömääräinen vuosikokous 14.5.2024
Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliiton sääntömääräinen vuosikokous pidetään hybridikokouksena tiistaina 14. toukokuuta klo 16.00 alkaen. Jäsen, ilmoittauduthan kokoukseen 7.5. mennessä. Lämpimästi tervetuloa!
Suojattu: MALn vuosikokous – hallitushakijat esittelyssä!
Otetta ei näytetä, koska artikkeli on suojattu.
Vastaa kyselyyn työstä vaikean historian parissa!
Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ja Historioitsijat ilman rajoja Suomessa ry selvittävät historian parissa työskentelevien ammattilaisten kokemuksia vaikeiden historiallisten aiheiden käsittelystä museotyössä ja historiantutkimuksessa. Kyselyyn voi vastata 17.4.-12.5.2024 välisenä aikana.
Kehysriihi: Kulttuurista leikkaamalla ei pelasteta Suomen taloutta
Kulttuuri- ja museoalan määrärahat ovat jälleen leikkausten kohteina. Kaavailtujen leikkausten osuus on valtion kokonaisbudjetissa marginaalinen, mutta niiden merkitys alan kasvulle, työllisyydelle ja saavutettavuudelle on valtava, sanovat Akavan Erityisalojen jäsenjärjestöt TAKU ja MAL.
Jäsenten ääni kuuluviin – MALn jäsenblogi
MALn jäsenblogi on jäsenten oma kanava, jolla voi jakaa ajatuksia ajankohtaisista työelämän ilmiöistä. Aiheena voi olla monipuolisesti museo- ja kulttuuriperintöalan ammattilaisen tai alalle kouluttautuvan työelämään tai arkeen liittyvät kysymykset. Kaikki jäsenet ovat tervetulleita kirjoittamaan jäsenblogiin.
Kiinnostaako museo- ja kulttuuriperintöalan edunvalvonta? Hae MALn hallitukseen!
Hallituksen jäsenenä olet jäsenistömme äänitorvi. Hallituksessa pääset näköalapaikalle käsittelemään museo- ja kulttuuriperintöalaa ravistelevia ajankohtaisia työelämä- ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Pääset sparraamaan edunvalvonta-asioita muiden hallituslaisten ja MALn toimihenkilöiden kanssa sekä myös osana laajemman ammattiyhdistysverkoston ja kattojärjestö Akavan Erityisalojen toimintaa.
Yhdistelmätehtävät ovat kuntien kulttuurialan asiantuntija- ja esihenkilötehtävien ongelmana
Oripään kunta julkaisi rekrytointi-ilmoituksen, jossa haettiin alle 3 000 euron kuukausipalkalla kirjastonjohtajaa vastuunaan kirjasto-, museo- ja kulttuuritoimi, kunnan markkinointi, maahanmuuttotyö sekä hyvinvointilautakunnan esittelijän tehtävät. Rekrytointi kuvastaa yleistymässä olevaa yhdistelmätehtävien ongelmaa.
- « Edellinen
- 1
- …
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- 29
- Seuraava »