Mitä museo-oppaille kuuluu – Museo-opas 2020-luvulla

Näiden listaamiemme tehtävien lisäksi 43 vastaajaa ilmoitti listan ulkopuolelta, ettei työskentele opas-nimikkeellä museoissa, vaan esimerkiksi museoamanuenssina tai -lehtorina. Opastaminen oli sisällytetty sivutyöksi muiden töiden oheen.  

Ei siis yllätä, kun tarkastelee listaa tehtävistä, joita oppaat itse kertoivat tekevänsä:

• työpajaohjaus sekä työnäytösten tekeminen

• palveluiden suunnittelu

• palveluiden ja materiaalin kääntäminen vieraille kielille

• viestintätehtävät aina somepostauksista lehdistötiedotteisiin

• uusien työntekijöiden perehdyttäminen

• pihanhoitotyöt

• tuholaistorjunta

• arkisto- ja kokoelmatyöt

• vapaaehtoistoiminnan vetäminen

Museoalan tehtävien kirjo nousee esiin näissäkin vastauksissa. Se jättää kuitenkin paljon kysymyksiä. Mikä mahtaa olla oppaan työnkuvan ydin, kun työtehtävien määrä ja vastuu tuntuu vaihtelevan näin paljon museoittain?

Paljon työtä, muttei työtunteja

Oppaiden työhön kuuluu paljon pitkäjänteistä suunnittelua ja omaksumista vaativia tehtäviä, mutta työ kyselyyn vastanneilla oppailla oli pääasiassa osa-aikainen. Kysyttäessä kuinka suuren osan kuukausituloista opastaminen heillä muodostaa, noin kaksi kolmasosaa ilmoitti tienaavansa alle puolet kuukausituloistaan museo-oppaana. Niin sanotusti täysipäiväisesti opastavia oppaita oli vain 40, ja he tienasivat opastamisella 76-100% kuukausituloistaan.  

”Tuntipalkka on kohtalainen, mutta koska töitä ei ole kokopäiväisesti, ei tällä työllä juurikaan oikeasti pysty elämään.” 

– Kyselyyn vastannut opas

Museo-oppaat ovatkin osa yleisesti kulttuurialalla keskusteltua silpputyöjoukkoa, joiden tulot muodostuvat useista pienistä rahavirroista. Vastaajat ilmoittivat täydentävänsä kuukausitulojaan opastamisen lisäksi esimerkiksi työskentelemällä taiteilijana/artesaanina, kääntäjänä, liikunnanohjaajana, toimittajana, opettajana, siivoajana, tuottajana ja postinjakajana. Lisäksi 10 vastaajaa ilmoitti opiskelevansa työnteon ohessa.  

Tähän silpputyöviidakkoon tuo oman mausteensa se, että oppaat saattavat työskennellä useammassa kuin yhdessä museossa. Noin viidesosa kyselyyn vastanneista ilmoitti opastavansa kahdessa paikassa, hieman harvempi kolmessa. Yksi opas ilmoitti opastavansa jopa 10 kohteessa. On hyvä muistaa, että yksistään museoiden lukumäärä ei kerro opastusmateriaalin laajuudesta: samassa museossa voi yhden vuoden aikana olla useampia vaihtuvia näyttelyitä, joiden palvelumateriaalin opas joutuu itse joko opettelemaan tai kokoamaan.  

Osa-aikainen rooli näkyi myös siinä, että jotkut vastaajista kokivat olevansa työyhteisöissään ulkopuolisia. Nämä vastaajat kokivat olevansa muun museohenkilökunnan silmissä organisaation ”irrallinen osanen” tai ”ei-museoammatillinen henkilökunta”.

”Yksikössämme on melko vähän työntekijöitä, minkä vuoksi olen joutunut venymään muun elämän kustannuksella - joustovaraa ei ole.”

– Kyselyyn vastannut opas

Suuri työmäärä näkyi kyselyssä kaipuuna vakaampaan työtilanteeseen, jossa opastusten määrät eivät vaihtelisi. Stressiä oppaat kokivat esimerkiksi työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisen kanssa. Koska museo-oppaat tekevät työtä muiden lomakaudella sekä viikonloppuisin, kun perhe ja ystävät ovat vapaalla, eivät museo-oppaat välttämättä pääse osallistumaan sovittuihin menoihin. Lisäksi elämän suunnittelemattomuus lisäsi painetta, sillä oppaan työvuorojen määrä voi vaihdella hyvinkin paljon ja vaikeuttaa tuntien ilmoittamista esimerkiksi ansiosidonnaista hakiessa. 

Ylpeät kulttuuriammattilaiset

Vaikka työ on haastavaa, löysivät oppaat siitä myös palkitsevia puolia. Erityisesti asiakaskohtaamiset, uuden tiedon oppiminen ja kannustavat kollegat nousivat yhä uudestaan esiin vastauksissa, kun kysyttiin mikä työssä oli palkitsevinta. 

”Ihmisten aito kohtaaminen tiedon ja taiteen äärellä: huumori, lämpö ja innostus, joka tarttuu. --- Keskusteluyhteyden saaminen ryhmään ja kohtaaminen luennointitilannetta tasapuolisemmassa ilmapiirissä, jossa tieto ja tulkinnat kulkevat molempiin suuntiin.” 

- Kyselyyn vastannut opas

Jo aikaisemmissa sarjan blogikirjoituksissa olemme todenneet, että museo-oppaat ovat sitoutuneita ja osaavia museoalan ammattilaisia. Työnkuvan laajuus vahvistaa tätä väitettä. Museot luottavat oppaiden osaamiseen sekä työpanokseen, mutta arvostus ei vielä näy tasa-arvoisena kohteluna työpaikalla tai työsuhteiden reiluudessa. Oppaat ansaitsevat samanlaisen arvostuksen kuin muutkin alan osaajat.  

Museo-oppaat kohtasivat myös koronakriisin voimakkaimmin yhdessä (muiden) nollatuntisopimuksella ja asiakasrajapinnassa työskentelevien kanssa. Koronakyselyssämme monet museotyöntekijät osoittivat huolensa ja empatiansa asiakaspalvelutyötä tekevien työkavereidensa hankalaa tilannetta kohtaan. Heidän pärjäämiseensä toivottiin kiinnitettävän huomiota.

Yksi kyselyyn vastannut opas kiteytti tarpeen muutokseen: 

”Museo-oppaat ovat korkeakoulutettuja oman alansa erityisosaajia sekä esiintymisen, ihmisten kohtaamisen ja tiedon käsittelemisen ja välittämisen monitaitureita, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää sivistystyötä monien erilaisten kävijäryhmien parissa. Monia heistä kannustavat matalapalkatussa työssä saavutettavuuden, monimuotoisuuden, oppimisen ja kauneuden ihanteet. Ihanteet eivät kuitenkaan maksa laskuja.”

Voisimmeko siis unohtaa vanhentuneet mielikuvat vain väliaikaisesta, sivutoimisesta ja ei-museoammatillisesta opastyöstä, ja todella arvostaa museo-oppaiden tärkeää roolia sillanrakentajana museoiden ja museovieraiden välillä.