20.9.2024 – MALn Jäsenblogi 3/2024
MALn jäsenblogissa jäsenemme kirjoittavat ajankohtaisista havainnoistaan ja ajatuksistaan työelämästä. Kolmannessa jäsenblogissa kirjoittaja pohtii ajankäyttöä ja priorisointia sekä ihmisten erilaisia rytmejä työnteossa.
* * * * * * * *
Museo- ja kulttuuriperintötyössä saa kaivaa asioita, tehdä löytöjä, käydä mielenkiintoisissa paikoissa, tavata karismaattisia ihmisiä, oppia uutta. Olemme etuoikeutettuja mutta näyttelyiden aikataulut ja esimiehen antamat työtehtävät sanelevat töiden järjestyksen ja priorisoinnin ja vaikuttavat työpäivän aikana tehtyjen työtehtävien rytmittämiseen, kirjoittaa museoamanuenssi Taina Myllyharju
AIKA ON RAHAA –VAI ONKO?
Aika on suhteellista mutta työajan määrää työnantaja - ja laki. Työnantaja määrää missä ja milloin työ suoritetaan, se on työnantajan oikeus. Kuntatyönantajan (ja muidenkin) palveluksessa työaika määritellään 15 minuutin tarkkuudella, onneksi useimmissa tehtävissä on mahdollisuus toimia ns. liukuvan työajan puitteissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työhön voi tulla liukuvasti parin tunnin sisällä ja samoin tapahtuu lähtö. Ruoka- ja kahvitauotkin määritellään minuuttien tarkkuudella, eri asia sitten on miten asioita ja ohjeita käytännössä noudatetaan ja vahditaan.
Menoja riitti iltaisin ja viikonloppuisinkin siihen malliin, että perhe vitsaili usein äidin olevan koko viikon ulkoruokinnassa.
Elin yli 24 vuoden ajan ilman niin sanottua kellokorttia. Sitä ei kaivattu kesätyöntekijältä eikä Etelä-Pohjanmaalla, valaisemattoman hiekkatien päässä. Hyvä kun töihin (talvella, pimeässä) löysi. Sittemmin, johtavassa asemassa olevana virkamiehenä työaikoja ei paljon kyselty eikä kenelläkään ollut epäilystä etteivätkö työssä vaaditut viikkotyötunnit tulleet täyteen. Päin vastoin. Menoja riitti iltaisin ja viikonloppuisinkin siihen malliin, että perhe vitsaili usein äidin olevan koko viikon ulkoruokinnassa.
Ylimääräisissä menoissa oli omat hyvät puolensa. Konsertteja, teatteriesityksiä, näyttelyiden avajaisia, illallisia ja –istujaisia riitti. Välillä niistä sai perhekin osakseen. Siis suoraan sanottuna hyötyivät. Mikä parasta, tapakulttuuri tarttui jälkikasvuunkin. Molemmat lapseni ovat saaneet tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin ja kulttuurielämykset ja makumatkat ravintoloissa olivat hyvästä ja nautinnollisia kaikille.
Aika usein tehdään myös ns. kiiretöitä, roudataan tiukalla aikataululla tavaraa paikasta toiseen ja yllättävät siirrot tai ”pelastustyöt” sotkevat päiväjärjestyksen.
Rivityöntekijälle ylimääräisestä työstä harvemmin maksetaan saatikka että työtehtävien lomassa saisi tutustua gourmet-ruokiin tai viinien maailmaan. Ehkä nykypäivänä tästä saavat nauttia yhä harvemmat johtajatkaan. Arkinen työ kun on ihan muunlaista aherrusta ja aikataulujen sanelemaa. Näyttelyiden aikataulut ja esimiehen antamat työtehtävät sanelevat töiden järjestyksen ja priorisoinnin ja vaikuttavat työpäivän aikana tehtyjen työtehtävien rytmittämiseen. Aika usein tehdään myös ns. kiiretöitä, roudataan tiukalla aikataululla tavaraa paikasta toiseen ja yllättävät siirrot tai ”pelastustyöt” sotkevat päiväjärjestyksen. Puhumattakaan ovelle yllättäen kolkuttavista tietojen pyytäjistä, taideteosten esittelijöistä tai muuten vaan seurankipeistä jo eläköityneistä kollegoista. Siinäpä se iltapäivä sitten menikin!
Esimiehenä olen saanut seurata, ohjata ja ojentaa monenlaisia työntekijöitä. Jotkut suoriutuvat tehtävistään itsenäisesti, ilman ohjausta, tehokkaasti ja moitteitta. Näiden kanssa on ilo toimia. Neuvokkaat, lahjakkaat ja nopeasti toimeen tarttuvat työntekijät ovat ilo esimiehelle mutta saattavat ärsyttää hitaampia työtovereitaan uusilla ideoillaan ja luppoajallaan – valutettavasti. Itse muistelen ilolla ja hymyssä suin edellisen työyhteisöni graafista suunnittelijaa joka muutamasta sanasta tarttui esittämääni ideaan ja loihti puolessa tunnissa hienon (ja vähä hullun) posterin pikaiseen tarpeeseeni. Ihan nappi suoritus. Toinen nappisuoritus löytyy ihan lähimenneisyydestä. Nuori vastavalmistunut historian maisteri tarttui antamaani taidehistorialliseen tutkimustyöhön, muutaman taideteoksen tulkintaan liittyen. Lopputulosta kannatti useampi päivä odottaa. Maisterin kirjoittama teksti teki vaikutuksen kaikkiin sen lukijoihin, antoi syvyyttä kuvien katsomiseen, liikutti ja ihastutti. Valmista kamaa vaikka suoraan oppikirjatekstiksi.
Itse arvostan työyhteisön rentoja kahvitauloja, arkisten asioiden toisille jakoa, huumoria ja nokkelaa sanailua.
Useimpien laita on toisin. Aikaa kuluu johonkin muuhun, alkuun pääsy saattaa tihkaista, homma ei lähde käyntiin, juututaan epäolennaiseen, ei uskalleta kysyä neuvoa, ei osata päättää eikä löydy uskallusta tehdä niin kuin oikealta tuntuu. Jotkut viettävät kohtuuttoman paljon aikaa kahvinkeittimen ääressä, aamulehteä (työpaikalla) lukien ja työkavereiden kuulumisia kyselemässä, joidenkin mielestä muiden aikaa hukkaamassa. Itse arvostan työyhteisön rentoja kahvitauloja, arkisten asioiden toisille jakoa, huumoria ja nokkelaa sanailua. Yhteenkuuluvaisuus ja ymmärrys työtovereita kohtaan kasvaa mutta toki, kohtuus kaikessa.
Työn luistamiseen liittyen muistan yhdenkin tapauksen varhaiselta työuraltani: työpöydän ääressä kuulakärkikynällä paperille piirtävän herran, jonka paperikori täyttyi päivän mittaan lukuisista paperitolloista mutta mitään tuotosta en häneltä koskaan todistanut. Ylikomisario Rautakallio viihdesarja Reinikaisesta ei ollut kaukana.
En voi odottaa enkä pyytää työntekijältä tai kollegalta artikkelia muutamassa tunnissa vaikka itse kirjoitan kolumnin parhaimmillaan 30 minuutissa.
Ihmiset ovat eri rytmisiä, se on fakta. Jotkut ovat toisia hitaampia tai nopeampia ja kaikki on suhteellista. Vuosien mittaan olen oppinut, että hyvän työntekijän mittari ei ole nopeus vaan laatu – kohtuullisessa ajassa. En voi odottaa enkä pyytää työntekijältä tai kollegalta artikkelia muutamassa tunnissa vaikka itse kirjoitan kolumnin parhaimmillaan 30 minuutissa. En voi olettaa työntekijän löytävän tarvitsemiani faktoja tai tilastoja muutamissa minuuteissa vaikka itse muistan paljon asioita ulkoa. En voi myöskään vaatia mahdottomia suorituksia henkilöltä joka on kyseisessä tehtävässä ensimmäisessä työpaikassaan ilman aikaisempaa alan kokemusta. Minulla on sentään jo 36 vuoden työkokemus ja hyvä muisti.
Aika kuluu välillä kuin siivillä. Mielekkään työn parissa, kivassa työyhteisössä asiat rullaavat, kaikki auttavat toisiaan ja työpäivä kuluu ihanassa flowssa, kuin huomaamatta. Silloin ei tule katsottua kelloa, ei vahdittua ruokatunnin tai kahvitauon pituutta, ei kytättyä naapurin tekemisiä eikä mietittyä muita maallisia asioita. Museo- ja kulttuuriperintötyössä saa kaivaa asioita, tehdä löytöjä, käydä mielenkiintoisissa paikoissa, tavata karismaattisia ihmisiä, oppia uutta. Olemme etuoikeutettuja.
Emme ole hengenpelastajia tai ensihoitajia vaan säilyttäjiä, tallentajia ja muistiin merkitsijöitä.
Historia on kiinni ajassa, se liittyy aikaan, ajan säilyvyyteen, muistoihin ja menneen tallentamiseen tuleville sukupolville. Siksi onkin toisinaan turhauttavaa huhkia hiki hatussa ja rehkiä kiireen kaupalla asioiden parissa, joilla ei enää ole kiire minnekään. Käsittelemämme aineistot ovat ei-eläviä, eikä niiden olemassaolo ole kiinni sekunneista, tunneista, päivistä, kuukausista tai edes viikoista. Emme ole hengenpelastajia tai ensihoitajia vaan säilyttäjiä, tallentajia ja muistiin merkitsijöitä. Työaikataulumme ovat yleensä meidän itse itsellemme luomia, valitettavan usein kuitenkin yliarvioituja, liian tiukkoja ja toisinaan jopa lähes mahdottomia.
Presidentti Stubbin 3/3/3-sääntö kuulostaa kohtuulliselta.
Päivässä on tunteja 24, viikossa päiviä 7, kuukaudessa noin 30 ja viikkoja vuodessa 52. Työtunteja päivään mahtuu seitsemästä kahdeksaan, työaikajärjestelmästä riippuen. Unta pitäisi saada kuudesta kahdeksaan tuntiin yössä ja päivään pitäisi mahduttaa myös muuta mukavaa, perhe-elämää, ulkoilua, urheilua, kulttuuria, laiskotteluakin. Presidentti Stubbin 3/3/3-sääntö kuulostaa kohtuulliselta.
Työelämä, työpaikka ja työnantaja antavat työnteolle raamit. Ne olkoot kohtuulliset, kullekin ymmärtäväisesti sovitetut, kunkin omaan henkilökohtaiseen rytmiin sopeutetut. Esimiehen lempeästi mutta napakasti antamat ohjeet ja reunaehdot ohjatkoon eteenpäin, yhdessä sovittuun maaliin ja lopputulokseen tähdäten. Ilman tappotahtista, väkisin väännettyä, fyysisesti ja psyykkisesti äärirajoille vetävää aikataulutusta ja painetta. Ei väsymystä, ei lannistumista, ei alakuloa, ei burn outia. Ei myöskään sairaslomia eikä ylimääräisiä kuluja yhteiskunnalle, kiitos.
*******************
Kirjoittaja: Taina Myllyharju, FM, museoamanuenssi, Rauman taidemuseo. Museotyössä vuodesta 1987 lähtien, museonjohtajana 1998-2022, "aamuvirkku, nopea lukija ja muutenkin sukkela".
* * * * * * * * * *
Kirjoitus kuuluu MALn jäsenblogi -sarjaan. Blogikirjoitukset ovat itsenäisiä tekstejä eivätkä täten edusta MALn virallista näkemystä tai kantaa.
Haluatko sinä kirjoittaa Jäsenblogiin? Lue lisää täältä.
Ajankohtaista
Liity jäseneksi tai kerro kaverille — voita 200 euron lahjakortti!
Tänä kesänä kannattaa liittyä ammattiliittoon tai suositella jäsenyyttämme kaverille – Akavan Erityisalat arpoo palkintoina viisi kappaletta 200 euron K-lahjakortteja. Arvonnassa ovat mukana kaikki 18.6.-1.8.2021 liittyneet uudet jäsenet ja jäsenyyden suosittelijat.
”Nyt on kulttuurialan momentum”– MAL mukana ministeri Kurvisen pyöreässä pöydässä
Museoalan viestinä korostimme ministeriöön korona-ajan tuomia haasteita nimenomaan henkilöstölle. Jo valmiiksi matalapalkkaiset, mutta korkeakoulutetut, asiantuntijat ovat olleet useampaan otteeseen lomautettuina tai kokonaan ilman töitä tai edes työttömyysturvaa.
Kesäkuun uutiskirje julkaistu!
Aiheina muun muassa museoalan harjoittelu- ja koronakyselyt, museo-oppaiden työnkuva sekä tuleva yin-jooga ja rentoutushetki kesäkuussa ja elokuun saavutettavuuskoulutus. Jäsen, uutiskirjeen löydät sähköpostistasi.
Mitä museo-oppaille kuuluu – Museo-opas 2020-luvulla
Selvitimme museo-oppaiden työskentelyolosuhteita yhdessä TAKU ry:n kanssa. Perkaamme kirjoitussarjassamme oppaiden kokemuksia. Viimeisessä kirjoituksessa pohdimme millainen on oppaan ammatti 2020-luvulla.
Keräämme tietoa museoalan harjoitteluista – vielä ehdit vastata!
Keräämme tietoa museoalan harjoitteluista – haluamme kuulla niin harjoittelijoita, museoita kuin korkeakouluja! Museoiden ja korkeakoulujen vastausaikaa on pidennetty 18.6. saakka. Harjoittelijoiden osalta vastausaika päättyy 13.6.
Kysely: Suomalaiset mieltävät kirjasto-, museo- ja kulttuuripalvelut vahvasti elinvoimatekijöiksi
Hyvät kirjasto-, museo- ja kulttuuripalvelut ovat kunnalle tärkeä elinvoimatekijä, arvioi 86 prosenttia suomalaisista. Vähiten kulttuurimyönteisissä perussuomalaisissakin näin ajattelevien määrä on kasvanut selvästi viime vuosina. Kysely kertoo myös koronan pitkittymisen lisänneen kulttuurin kaipuuta.
Museoalan opiskelija, et ole yksin työelämässä
Museoalalla on eletty haastavia aikoja koronan mainingeissa, ja epävarmuudesta ovat kärsineet niin ammattilaiset kuin opiskelijat. Ammattijärjestön merkitys on korostunut vaikeana aikana, kirjoittaa Museoalan ammattiliiton järjestökoordinaattori Heta Hedman.
Museoiden säilyminen ja kehittyminen kuntapalveluna on taattava
Museoista yli puolet on kuntien omistamia ja kunnat ovat tärkeitä tukijoita myös yksityisille museoille. SOTE-uudistuksen jälkeen kunnilla ja alueilla on entistä keskeisempi rooli museotoiminnan turvaajina; niin ylläpitäjinä, tukijoina kuin kehittäjinä
Taustalta näkyväksi – osaavat museoalan ammattilaiset
Kunnat ovat merkittäviä työnantajia museo-, kirjasto-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalveluissa. Yhteisessä kampanjassa Akavan Erityisalojen kanssa nostamme kuntavaalien alla esiin ammattilaisia, jotka luovat kuntien laadukkaita palveluita.
Jäsen, muistathan palvelusi – uutta suuntaa uravalmennuksesta!
Oletko hakemassa työtä tai pohditko uutta suuntaa urallesi? Maksuttomista urapalveluista saat tukea työnhakuun, apua urasuunnitteluun ja omassa työssä kehittymiseen sekä vahvistusta työhyvinvointiin. Tavattavissasi on myös työpsykologi.
- « Edellinen
- 1
- …
- 23
- 24
- 25
- 26
- 27
- …
- 29
- Seuraava »