Liukuva työaika ja työaikasaldot ovat monilla työpaikoilla keskeinen osa arkea. Niiden avulla lisätään joustavuutta ja helpotetaan työn ja muun elämän yhteensovittamista. Liukumakäytännöt ja saldojen toteutus kuitenkin vaihtelee, ja tämä voi aiheuttaa työpaikoilla tyytymättömyyttä, vaikka liukuvaan työaikaan oltaisiin sinänsä tyytyväisiä.

Teksti: Katariina Mäkelä, MAL ry. Julkaistu aiemmin Museo-lehdessä, editointi Museo-lehti / toimituspäällikkö Kirsti Ruissalo.

Museoalan työsuojeluverkosto toteutti kyselyn

Museoalan työsuojeluverkosto toteutti kesällä 2025 pulssikyselyn, jossa selvitettiin alamme liukuma- ja saldokäytäntöjä. Vastauksia kerättiin avoimesti jakamalla kyselyä Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ry:n viestintäkanavilla sekä Museopostissa. Kysely oli avoinna 30.6.–4.9.2025 ja siihen saatiin 192 vastausta.*

Kyselyyn vastanneiden kommenteista nousee esiin kolme keskeistä teemaa: joustavuuden merkitys, saldorajojen aiheuttamat ongelmat sekä epäselvä raja liukuman ja ylityön välillä.

Liukuva työaika on museoalalla normi

Vastanneista 96 prosentilla oli työpaikallaan käytössä liukuva työaika. On hyvä huomioida, että kyselyn vastaajiksi ovat todennäköisesti valikoituneet henkilöt, joiden työtehtävissä liukuva työaika on jo käytössä tai se olisi mahdollista ottaa käyttöön.

Kertyneitä saldotunteja pystyi vastausten perusteella käyttämään useimmiten (93 %) myös kokonaisina vapaapäivinä.  Avoimissa vastauksissa todettiin liukuvan työajan helpottavan työn ja arjen yhteensovittamista.  Käytännöt kuitenkin vaihtelevat eri työpaikoilla, ja joskus niin sanottu ylimääräinen työ jää ilman korvausta. Liukuvan työajan ja ylityön erottaminen haastaakin työaikakäytännöt.

Liukuva työaika toi joustoa arkeen ja paransi hyvinvointia

“On myös ihan mahtavaa, että ei ole koskaan ns. myöhässä.”

Työaikajärjestelyillä koettiin olevan suuri merkitys jaksamiseen ja hyvinvointiin. Liukuva työaika antaa työntekijälle mahdollisuuden aloittaa päivänsä joustavasti, hoitaa asioita kesken päivän tai pitää kertyneitä tunteja kokonaisina vapaapäivinä. Erityisesti perheelliset ja kauempana työpaikalta asuvat kokivat liukuvan työajan tärkeänä arjen apuna. Monille työntekijöille liukuva työaika onkin merkittävä työhyvinvointia tukeva tekijä. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työpäivän rytmiin helpottaa arjen järjestämistä ja vähentää kuormitusta. Joustavuus näkyy myös vähentyneenä stressinä ja parempana hallinnan tunteena.

“Liukuva työaika on ehdoton etu, joka mahdollistaa muun elämän ja työelämän joustavan yhdistämisen.”

“On myös ihan mahtavaa, että ei ole koskaan ns. myöhässä.”

Useat vastaajat kokivat, että mahdollisuus säädellä työaikaa lisäsi sitoutumista työhön ja paransi työmotivaatiota. Työnantajan näkökulmasta liukuva työaika on myös vetovoimatekijä.

Saldorajat voivat johtaa pahimmillaan ”ilmaiseen” työhön

Joustavuuden rinnalla nousi esiin huoli tiukoista saldorajoista. Monilla työpaikoilla kertyville tunneille on asetettu enimmäismäärä, jonka ylittävät tunnit eivät enää kerry. Kun työtehtävät edellyttävät venymistä, rajat voivat johtaa tilanteisiin, joissa tehty työ jää ilman korvausta. (Näinhän ei saisi tapahtua!).

Saldovapaiden pitäminen ei myöskään aina ole käytännössä mahdollista. Tällöin liukuva työaika ei tue palautumista, vaan muuttuu työntekijän näkökulmasta kuormittavaksi järjestelmäksi. Työaikapankkiin voidaan sopimuksella siirtää saldokertymiä, mutta työaikapankki oli kyselyn perusteella käytössä vain 23 prosentilla, 44 prosentilla ei sitä ollut käytössä eikä 33 prosenttia osannut sanoa oliko työaikapankki käytössä.

“Saldotunteja voi kerryttää maksimi 50 tuntia. Tämän jälkeen tunteja ei kerry ja ylimenevä määrä häviää.”

“Kun saldoraja täyttyy, yli tehdyt tunnit vain leikkautuvat pois. Aika tylyltä tuntui.”

“Kertyy paljon saldoa, mutta niitä ei ehdi pitää vapaana.”

“Kertyy paljon saldoa, mutta niitä ei ehdi pitää vapaana.”

Liukumaa, lisätyötä vai ylityötä?

Yksi keskeisimmistä ongelmakohdista liittyy liukuman ja ylityön väliseen rajaan. Osa vastaajista koki, että aiemmin maksetut ylityökorvaukset ovat vähentyneet liukuvan työajan myötä. Suurin epäselvyys liittyy siihen, mikä katsotaan liukumaksi ja mikä ylityöksi. Yleinen käytäntö on, että tiettyjen kellonaikojen sisällä tehdyt lisätunnit lasketaan liukumaksi, vaikka työntekijän näkökulmasta kyse olisi selkeästä ylityöstä. Epäselvä rajanveto liukuman ja ylityön välillä heikensi luottamusta ja lisäsi tyytymättömyyttä.

“Mikä tahansa työ liukuman puitteissa menee liukumaan ja ylityötä määrätään vasta klo 19 jälkeen.”

“Lisätyön ja ylityön välinen ero on työpaikallani epäselvä.”

“Ennen ylityöt sai pitää vapaana kertoimella, nyt tehdään käytännössä ilmaista ylityötä.”

Esihenkilötyö ja yhteiset säännöt ratkaisevat

Koska liukuva työaika ei sovi kaikkiin tehtäviin, on tärkeää, että pelisäännöt ovat tasapuoliset ja läpinäkyvät. Esihenkilöiden tehtävä on varmistaa, että ohjeistus on selkeä ja että järjestelmä tukee työntekijöiden jaksamista, ei kuluta sitä.

Useat vastaajat korostavat esihenkilöiden roolia järjestelmän toimivuudessa. Selkeä ohjeistus ja avoin vuoropuhelu nähdään keskeisinä tekijöinä. Ilman yhtenäisiä käytäntöjä tulkinnat ja käytännöt voivat vaihdella. Tämä lisäsi kokemuksia epätasa-arvosta ja saattoi heikentää työyhteisön ilmapiiriä.

“Asioista olisi hyvä sopia esihenkilön ja työntekijöiden välillä yhteisesti.”

“Tuntuu, että asiaa sovelletaan välillä miten sattuu.”

Luottamus ja seuranta tasapainoon

Osa työpaikoista perustaa työajanseurannan pitkälti luottamukseen. Luottamukseen perustuva malli koettiin usein myönteisenä, mutta siihen liittyi myös riskejä. Ilman toimivaa seurantaa liiallinen kuormitus voi jäädä huomaamatta. Tässä sekä työntekijän että esihenkilön on hyvä olla ”hereillä”, työnantajan edustajalla vastuu tulee jo työaikalainkin mukaan.

“Tärkeintä on, että työt tulevat hoidettua.”

“Usein työnantaja voittaa ja työntekijä tekee enemmän töitä.”

Järjestelmä vaatii jatkuvaa arviointia

Vastaajien kokemukset osoittavat, että liukuva työaika voi parhaimmillaan tukea hyvinvointia ja työn laatua. Toisaalta epäselvästi toteutettuna se voi lisätä kuormitusta. Jotta järjestelmä palvelisi tarkoitustaan, tarvitaan sopivia saldorajoja, toimivia käytäntöjä ja todellista mahdollisuutta palautumiseen. Myös työntekijöiden toimenkuvien tulee olla realistisia. Jos tunteja kertyy jatkuvasti ja saldorajat ”paukkuvat”, on työntekijällä liikaa töitä.

“Liukuva työaika on työhyvinvoinnin kannalta tärkeä etu.”
“Ongelmat syntyvät, kun järjestelmää käytetään väärin.”

Liukumat tukevat hyvinvointia, kun ne toteutetaan reiluilla ehdoilla!

Vastauksista sai monipuolisen kuvan liukuvasta työajasta. Se nähtiin tärkeänä etuna, mutta myös järjestelmän ongelmakohdat olivat selvästi tunnistettavissa.

Joustavuus tukee työssä jaksamista vain silloin, kun:

  • kertyneet tunnit voi aidosti käyttää,
  • ylityön ja liukuman raja on selkeä,
  • käytännöt ovat kaikille samat,
  • kuormitusta seurataan aktiivisesti.

Ilman näitä edellytyksiä liukuva työaika voi muuttua työntekijälle kuormittavaksi kompromissiksi sen sijaan, että se tukisi hyvinvointia.

 

Liukuva työaika pähkinänkuoressa

Mitä se tarkoittaa? Liukuva työaika perustuu työnantajan ja työntekijän sopimukseen. Työntekijä voi joustavasti siirtää työpäivänsä alkua ja loppua ennalta sovituissa rajoissa.

Saldojen kertyminen: Tuntiraja voi olla esim.  +40 tuntia ja alaraja -20 tuntia.

Saldovapaat: Käyttöehdot vaihtelevat, mutta yleensä kertyneitä tunteja voi pitää myös kokonaisina päivinä.

Työaikapankki: Työaikapankilla tarkoitetaan koko henkilöstä tai henkilöstöryhmää koskevaa järjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa.

Lisätyö- ja ylityö: Lisätyötä on työ, joka sijoittuu sovitun työajan ja työaikalain säännöllisen työajan enimmäismäärän väliin. Ylityötä on työ, joka ylittää työaikalain mukaisen säännöllisen työajan enimmäismäärän. Lisä- ja ylityön tekeminen edellyttää aina työnantajan aloitetta ja hyväksyntää.

*** Muista myös työaikalaki ja työehtosopimuksissa sovittu***

Kirjoittaja: Katariina Mäkelä on toiminnanjohtaja Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ry:ssä.

*Kysely toteutettiin anonyymisti Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitto MAL ry:n webropol-lisenssillä. Kyselylinkkiä jaettiin vapaasti alan viestintäkanavilla, mutta avointen vastausten perusteella voi todeta, että vastaajina on ollut nimenomaan museoalan ammattilaisia. Toki on mahdollista, että kyselyyn on vastannut myös ei-kohderyhmään kuuluneita.

 

Ajankohtaista

Merjan muistoa kunnioittaen

Kirjoittajalta MAL | 7.4.2021

Museoalan ammattiliiton entinen puheenjohtaja Merja Herranen nukkui pois 21.3.2021. Merja toimi MALn puheenjohtajana vuodet 2001 – 2014. Kiitämme Merja Herrasta ansiokkaasta elämäntyöstä museoalan hyväksi ja otamme osaa omaisten ja läheisten suruun.

MAL Ilta-Sanomien kulttuuriliitteessä 27.3. : Kulttuuripalvelut ovat tärkeä osa kunnan viihtyvyyttä

Kirjoittajalta MAL | 1.4.2021

Vaikuttamistyömme yhdessä Akavan Erityisalojen, Kuntien asiantuntijat Kumula ry:n ja Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry:n kanssa oli esillä Ilta-Sanomien kulttuuriliitteessä 27.3.2021. Muistutimme kulttuuripalvelujen merkityksestä kuntien elinvoimaisuudelle.

”Opastyö on ja pysyy niin pitkään kuin olen työelämässä”

Kirjoittajalta MAL | 22.3.2021

Mirja Nevalainen on työskennellyt museo-oppaana jo 25 vuotta. ”Jotkut saattavat pitää työtä ohimenevänä työuran ilmiönä. Minulla se on ja pysyy, niin pitkään, kun työtä teen”, hän kertoo. Museoalalle Mirja päätyi alun perin teatteritieteiden opintojen kautta.

Päivittyvät COVID19-uutiset

Kirjoittajalta MAL | 17.3.2021

Olemme saaneet paljon yhteydenottoja jäseniltä koronavirustilanteeseen liittyyen. Tänne päivitetään viimeisin tiedotuksemme ja ohjeistus koronaan liittyen.

”Parasta museoalalla on, että saa tehdä työtä, josta nauttii”

Kirjoittajalta MAL | 10.3.2021

Jaakko Ervasti on maisterivaiheen arkeologian opiskelija, joka on lapsesta saakka ollut kiinnostunut historiasta. Ensimmäiset alan työkokemukset ovat vahvistaneet tunnetta siitä, että museotyö on se oikea suunta työelämässä.

Insinööritoimistosta museoalalle: kulttuuriympäristötyö vei Katariinan mukanaan

Kirjoittajalta MAL | 24.2.2021

Korjausrakentamisen tutkija Katariina Ruuska-Jauhijärvi työskentelee Kymenlaakson museossa. Aiempi työ insinööritoimistossa vaihtui museotyöhön, kun museolain uudistus avasi uusia haasteita museokentältä.

Pysyvyyttä ja ylisukupolvisuutta – museoalalla työ on aidosti merkityksellistä

Kirjoittajalta MAL | 24.2.2021

Annika Utriainen työskentelee asiakaspalvelusta ja -kokemuksesta vastavana kehittämispäällikkönä Merikeskus Vellamossa. Työssään hän luo kohtaamisia eri aikojen ihmisten välille.

Museoalalle vetää monipuoliset työtehtävät ja jatkuva uuden oppiminen

Kirjoittajalta MAL | 24.2.2021

Pyhän Olavin pyhiinvaellusreitti -hankkeen projektipäällikkönä työskentelevä Jarmo Korhonen on luomassa Pohjois-Pohjanmaan ensimmäistä rakennettua pyhiinvaellusreittiä. Korhoselle museoalalla työskentely mahdollistaa jatkuvaa uuden oppimista.

Hae mukaan kevään 2021 ryhmätyönohjaukseen!

Kirjoittajalta MAL | 4.2.2021

Kaipaatko tilaisuutta keskustellaksesi omasta työstäsi? Pohditko työssäsi motivaatiota, työssä jaksamista, omaa ajankäyttöäsi? Hae MALn työnohjausryhmään, jossa pääset keskustelemaan muiden alan ammattilaisten kesken sekä työnohjaajan johdolla.

Vuoden 2021 koulutustuki haetaan sähköisesti

Kirjoittajalta MAL | 1.2.2021

Myönnämme hakemuksen perusteella jäsenillemme koulutustukea vuosittain max. 300 e/ hlö. Koulutus voi olla järjestetty esimerkiksi avoimessa yliopistossa, kesäyliopistossa, täydennyskoulutuskeskuksessa tai ammattikorkeakoulussa.

alanarvostus ammattilainen arvoaasiantuntijalle kulttuuriperintö liukuva mal moniosaaja museoala palkallinen saldo sopimus tes työaika työtehtävä